Elokuvan alussa näytetään ulkomaalainen liikemies, jonka yritys louhii suomalaisella tunturilla vahingossa liian syvälle ja herättää entisaikojen joulupukin, jonka saamelaiset olivat hukuttaneet ja haudanneet. Pian alkaakin tapahtua kummia, kun lähes kaikki alueen porot löydetään tapettuina, väkivaltainen ja puhetta ymmärtämätön alaston mies löytyy susiansasta ja lapset alkavat kadota. Pietari huomaakin pian olevansa ainoa jäljellä oleva lapsi, ja joulun lähestyessä ymmärtää joulupukin olevan kaiken takana. Tapahtumat siis saavat alkunsa voiton tavoittelusta ja eskaloituvat myöhemmin samasta syystä, kun suomalaiset yrittävät myydä löytämäänsä joulupukkia. Vaikka harva on joutunut ongelmiin joulupukin kanssa elokuvan esittämällä tavalla, löytyy monen nykyajan ongelman taustalta raha.
Elokuvassa kuvataan sukupuolirooleja varsin perinteisestä ja jopa stereotypioita vahvistavasta näkökulmasta. Ensinnä on huomautettava, että elokuvassa ei esiinny yhtäkään naishenkilöä. Miehet sen sijaan näytetään maskuliinisina taistelijoina, jotka eivät tunteile tai hempeile. Elokuvan alussa Pietaria vähätelläänkin juuri siksi, että hän ei ole yhtä kovaluontoinen kuin aikuiset miehet ja lopussa pikkupoika saa kunnioitusta "tekemällä miehen työn". Mielestäni tällaiset odotukset, joihin miesten tulee yltää, ovat varsin syvälle juurtuneita suomalaisessa yhteiskunnassa ja näkyvät hyvin vielä 2010-luvullakin.
Kieroutuneesta huumorista huolimatta elokuvalla on onnellinen loppu: Pietari saa enemmän arvostusta niin vanhemmilta miehiltä kuin ikätovereiltaankin, pienen yhteisön jäsenet lähentyvät ja vetävät entistä tiukemmin yhtä köyttä ja jopa talousnäkymät paranevat uuden yrityksen perustamisen myötä. Elokuvassa sankarit ovatkin realistisia ihmisiä modernissa maailmassa, ja roistot myyttisiä olentoja. Pidin elokuvasta, sillä sen juoni oli nokkela ja omaperäinen.
